Olen lukenut tänä päättyvänä vuonna 2020 paljon, oikeastaan aivan liikaa. Kertaan tässä vuoden kirjoja, lyhyesti. Tämän blogin aloitin tammikuun viimeisenä päivänä ja sen jälkeen olen työntänyt tänne 26 tekstiä. Käy katsomassa niitä, jos haluat lukea kirjoista edes pikkuisen enemmän.
Kun on tapana antaa kaikenlaisia vuoden se ja se -palkintoja,
esitän tässä omista lukemisistani joitakin vuoden kohokohtia. Enimmäkseen kirjat ovat aika uusia, mutta se ei ole mikään itsetarkoitus.
Olkoon luettelo vaikkapa tällainen:
Kokonaisvaltainen pakahduttaja: Marisha Rasi-Koskinen,
REC
Mahtavan dialogin ja outojen hahmojen riemujuhla: Juhani
Karila, Pienen hauen pyydystys
Kaihoisan kaupunkihyminän salamyhkäinen ylistys: Matias
Riikonen, Iltavahtimestarin kierrokset
Reipas ilmanraikastaja: Tuuve Aro, Kalasatama
Luotettava lohduttaja: Joel Haahtela, Hengittämisen
taito
Syvään kumarrettava suomennos: George Eliot, Daniel
Deronda, suomentanut Alice Martin
Ääneen nauramisen ennätys kirjallisuushistoriassa: Viv
Groskop, Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä
klassikoista, suomentanut Heli Naski
Nautinnollinen yksityiskohdilla hengästyttäjä: Maylis de
Kerangal, Maailma käden ulottuvilla, suomentaneet Ville Keynäs
ja Anu Partanen
Kulttuuripiirien armoton ihmislähikuvaaja: Jan Forsström,
Aikuisia ihmisiä
Rajattujen tilanteiden vangitsija: Marko Järvikallas, Mihin
täällä voi mennä
Juuri tähän hetkeen pysäyttäjä: Pakopiste,
toimittaneet Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen
Syvältä järkyttäjä: Édouard Louis, Väkivallan
historia, suomentanut Lotta Toivanen
Uudelleen 1900-luvun ajattelemiseen pakottaja: Jenny
Erpenbeck, Päivien loppu, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
Monipolvinen historiahykerryttäjä: Heikki Kännö, Runoilija
Koskettava sukupolvikirjeenvaihto: Antti Rönkä & Petri Tamminen, Silloin tällöin onnellinen
Luin vuoden aikana 123 kirjaa, 35 761 sivua. En missään tapauksessa aio lukea yhtä paljon ensi vuonna. Aika ei riitä. Päivittäisestä lukemisesta en toki luovu. Huomaan, että jos en iltaan mennessä ole päässyt kaunokirjan ääreen, pinna alkaa kummasti kiristyä. Lukemisesta tulee lepo ja rauha, vaikka kuinka kuohuttavaa tekstiä sattuisi lukemaan.
Lukemiseni olen
lukenut paperikirjoista. Olen kuunnellut yhden äänikirjan ikinä. Senkin luin
myöhemmin perinteisenä kirjana. Olen niin nolosti tekstiriippuvainen, etten
osaa kuunnella tekstiä. Haluan pysähtyä, kiihdyttää, hidastaa, palata takaisin
juuri silloin kun haluan. Kenties jonkinlaista kontrollifriikkiyttä? Te kaikki rakkaat äänikirjojen kuuntelijat, olkaa onnellisia ja kuunnelkaa!
Muuan ystäväni kyseli hiljattain, miksen kirjoita
lukemistani kirjoista kriittisesti. Tässä blogissa ihana etuoikeuteni on
kirjoittaa niistä kirjoista, joista innostun. Kritiikillä on totisesti paikkansa,
ja arvostan asiantuntevia kriitikoita suuresti. Saatan jupista ja marmattaa (sori vaan, kaverit!),
mutta teen sen toisaalla.
Tulevalta vuodelta odotan tietysti lisää hyviä kirjoja. Kirjoista ja kirjoittamisesta keskustelemista kaipaan, varsinkin ihan elävissä tilanteissa, kasvokkain. Aion lukea enemmän myös vanhempia kirjoja, vaikka tuoreiden teosten houkutus on suuri.
Voikaa hyvin, ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti