torstai 31. joulukuuta 2020

Lukemisen vuosi 2020

Olen lukenut tänä päättyvänä vuonna 2020 paljon, oikeastaan aivan liikaa. Kertaan tässä vuoden kirjoja, lyhyesti. Tämän blogin aloitin tammikuun viimeisenä päivänä ja sen jälkeen olen työntänyt tänne 26 tekstiä. Käy katsomassa niitä, jos haluat lukea kirjoista edes pikkuisen enemmän.

Kun on tapana antaa kaikenlaisia vuoden se ja se -palkintoja, esitän tässä omista lukemisistani joitakin vuoden kohokohtia. Enimmäkseen kirjat ovat aika uusia, mutta se ei ole mikään itsetarkoitus.

Olkoon luettelo vaikkapa tällainen:

Kokonaisvaltainen pakahduttaja: Marisha Rasi-Koskinen, REC

Mahtavan dialogin ja outojen hahmojen riemujuhla: Juhani Karila, Pienen hauen pyydystys

Kaihoisan kaupunkihyminän salamyhkäinen ylistys: Matias Riikonen, Iltavahtimestarin kierrokset

Reipas ilmanraikastaja: Tuuve Aro, Kalasatama

Luotettava lohduttaja: Joel Haahtela, Hengittämisen taito

Syvään kumarrettava suomennos: George Eliot, Daniel Deronda, suomentanut Alice Martin

Ääneen nauramisen ennätys kirjallisuushistoriassa: Viv Groskop, Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista, suomentanut Heli Naski

Nautinnollinen yksityiskohdilla hengästyttäjä: Maylis de Kerangal, Maailma käden ulottuvilla, suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen

Kulttuuripiirien armoton ihmislähikuvaaja: Jan Forsström, Aikuisia ihmisiä

Rajattujen tilanteiden vangitsija: Marko Järvikallas, Mihin täällä voi mennä

Juuri tähän hetkeen pysäyttäjä: Pakopiste, toimittaneet Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen

Syvältä järkyttäjä: Édouard Louis, Väkivallan historia, suomentanut Lotta Toivanen

Uudelleen 1900-luvun ajattelemiseen pakottaja: Jenny Erpenbeck, Päivien loppu, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen

Monipolvinen historiahykerryttäjä: Heikki Kännö, Runoilija

Koskettava sukupolvikirjeenvaihto: Antti Rönkä & Petri Tamminen, Silloin tällöin onnellinen

Luin vuoden aikana 123 kirjaa, 35 761 sivua. En missään tapauksessa aio lukea yhtä paljon ensi vuonna. Aika ei riitä. Päivittäisestä lukemisesta en toki luovu. Huomaan, että jos en iltaan mennessä ole päässyt kaunokirjan ääreen, pinna alkaa kummasti kiristyä. Lukemisesta tulee lepo ja rauha, vaikka kuinka kuohuttavaa tekstiä sattuisi lukemaan.

Lukemiseni olen lukenut paperikirjoista. Olen kuunnellut yhden äänikirjan ikinä. Senkin luin myöhemmin perinteisenä kirjana. Olen niin nolosti tekstiriippuvainen, etten osaa kuunnella tekstiä. Haluan pysähtyä, kiihdyttää, hidastaa, palata takaisin juuri silloin kun haluan. Kenties jonkinlaista kontrollifriikkiyttä? Te kaikki rakkaat äänikirjojen kuuntelijat, olkaa onnellisia ja kuunnelkaa!

Muuan ystäväni kyseli hiljattain, miksen kirjoita lukemistani kirjoista kriittisesti. Tässä blogissa ihana etuoikeuteni on kirjoittaa niistä kirjoista, joista innostun. Kritiikillä on totisesti paikkansa, ja arvostan asiantuntevia kriitikoita suuresti. Saatan jupista ja marmattaa (sori vaan, kaverit!), mutta teen sen toisaalla. 

Tulevalta vuodelta odotan tietysti lisää hyviä kirjoja. Kirjoista ja kirjoittamisesta keskustelemista kaipaan, varsinkin ihan elävissä tilanteissa, kasvokkain. Aion lukea enemmän myös vanhempia kirjoja, vaikka tuoreiden teosten houkutus on suuri.

Voikaa hyvin, ihmiset!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti